Loppu tulee ei sitä haluu kai kukaa, kaikki ollaan rikollisii lain mukaan

Hyvää vappua ihmiset! (: Mulla on ollu ihan huippu viikonloppu (+ tämä päivä joka oli mulla lomaa). Perjantaina olin keskustassa muutaman kaverin kanssa ja näin poikakaveria pari tuntia ennen kun se lähti pakkaamaan. Lauantaina se lähti Belgiaan, ja sieltä se tulee vasta ens lauantaina takasin. Nyt on vasta maanantai ja mulla on sitä jo ihan hirvee ikävä. Oon ihan varma että jossain vaiheessa saan jotkut itkupotku raivarit, mutta pakko mun on tää nyt kestää. Tää loma on ollu vähän niinku esimakua kesälomasta. Aurinko paistaa ja on ihan saatanan hyvä fiilis kokoajan. On ollu oikeesti tosi kivaa vaikka onkin ihan saatanan moinen ikävä mikkoo (:

Nauramista - Auringon paistetta - korkokengillä kaatuilemista - hiusvärin ostoa - epämääräisissä paikoissa istuskelua - lisää nauramista - veden lähellä panikoitumista - bussissa huutamista - exän miettimistä - poikaystävän ikävöintiä - The walking dead - Pään aukomista - rikosilmotuksia - riitoja - täysin turhista asioista itkemistä - Last Mango - kameran hajottamista - suukkoja - poliiseja - rannalla sekoilemista - pukukoppiin kusemista - faijan huutoa - krapula pitsaa - juoksemista - turhia kilareita - vielä turhempia ihmisiä - myöhään nukkumista - kirkkopuistossa vaeltelemista - Hilun kanssa sekoilemista <3

7 faktaa musta. Tsekatkaa tää oon saattanu nimetä just sut

1. Nominate 15 fellow bloggers / Nimeä 15 bloggaajaa.
2. Inform the bloggers of their nominations / Ilmoita heidän nimeemisistään heidän blogissaan.
3. Share 7 random facts about yourself / Jaa 7 faktaa itsestäsi.
4. Thank the blogger who nominated you / Kiitä bloggaajaa joka nimesi sinut.
5. Add the Versatile Blogger Award picture to your blog post / Lisää Versatie Blogger Award kuva blogipostaukseen.




Joo niin siis tosiaan pakkokai tää on nyt sitten tehä, mutta en lupaa että tästä tulis mitenkään erikoinen koska mulla on vähän kiire taas kerran :D


1. Seurustelen maailman ihanimman jätkän kanssa.
2. Mulla on masennus, vaikka sitä ei musta välttämättä heti huomaakkaan 
3. Tällähetkellä tupakoin mutta toivon/yritän lopettaa.
4. Isona musta tulee elokuvaohjaaja, oon jo päättäny sen ja uskon että jos kovasti tavottelen tätä mun unelmaa niin se myös toteutuu (:
5. Lempparibändi on Led Zeppelin, mutta tykkään myös Billy Idolista ja kaikesta tämmösestä
6. Asun iskän ja pikkuveljen kanssa, mutta perheeseen kuuluu myös mutsi ja isoveli.
7. Mun paraskaveri on Ronja ja toivon että se tietää ja muistaa sen vaikka ei niin usein nykyään enää nähäkkään.


Tää oli ehkä vähä epämäärästä tietoo mutta whatever.

Nii ja nyt ne ketkä nimeän:

 http://juliajedhead.blogspot.com/
http://dying-unicorn.blogspot.com/
http://princesademipropiavida.blogspot.com/
http://apersonestranged.blogspot.com/


Niin ja kiitti Anniinalle joka nimes mut (: Arvostan

Ei se mitään helpotusta saa alkosta, kaikki on nii vitun mustaa ja vitun valkosta

Joo tänään oon vaan lagannu ja yskiny koko pitkän päivän, eli älkää ihmetelkö jos tää teksti on vähän mökkihöperöö :D

Oon koko päivän suunnitellu että vois rueta dieetille. Tai no oonhan mä ollu varmaan puolvuotta jo jonkin sortin dieetillä, mutta vois ihan oikeesti rueta vähän tarkemmin kattomaan mitä suuhunsa pistää. Oon suhtkoht tyytyväinen mun tän hetkiseen painoon, mutta oon kelannu että mun kunto on nykyään aika paska ja mulla ei oo missään minkäänlaista lihasta. Ja kun tarkemmin ajattelee niin olis ihan kiva päästä jonkin sortin rantakuntoon että kehtais sitten joskus kaukaisessa tulevaisuudessa lähtee ostelemaan ehkä jotain bikineitäkin. Tai no kyllähän ne voi ostamaan mennä mutta tällä vartalolla niitä tuskin tulee kauheemmin käytettyä. Tän ei oo tarkotus kuullostaa semmoselta väsyneen teiniltä "mä oon nii läski!"- paskalta vaan haluan nimen omaan painottaa sitä että kyseessä olis vaan sellanen ehostaminen kesää varten.

Saattaa olla vähän toiveajattelua jos sanon että olis joskus kiva omistaa sixpack (you don't say?), mutta aina saa unelmoida. Oon aika varma että nyt joku tulee pätemään että "tajuutko miten paljon tytötä sen saaminen vaatii ja itsekuriakin pitäis olla ihan kauheesti ja plaaplaaplaa" ja haluan nyt jo etukäteen sanoa, että kyllä, minä kyllä tajuan sen että se ei oo mikään helppo juttu, mutta uskon ihan vakaasti että jos tarpeeks kovasti sitä haluan ja muistan motivoida itteeni aina sillon tällön niin saattasin ehkä onnistua saamaan sen joskus aikaseks. Vaikkakin mun itsekurilla saattais mennä pari(kymmentä)vuotta. :D
Oon ihan varma että vaikka kuinka motivoitunu olo mulla on just nyt, huomenna oon jo unohtanu koko jutun. TOIVOTTAVASTI EN.
Mun tarkotus oli alun perin tehä tänne sellanen pikkunen luettelo mun päivän treeneistä, mutta sitten kun rupesin sitä tekemään, älysin että tehän nauraisitte ittenne kipeiks. On nimittäin sen verran onnetonta menoo että huhhuh. No mutta pakkohan munkin on jostain alottaa.

WISH ME LUCK !

Baby here we are, standing face to face

On ollu tosi kiva viikonloppu. Nyt taas sunnuntai illan kunniaks oon alkanu miettimään elämän syvällisiä asioita ja oon onnistunu miettimään itteni ihan suohon. Kuten varmaan tiiättekin, erosin viikko sitten siitä mun poikaystävästä. Ja nyt te tietenkin haluutte tietää että miks. Mä en oikeesti tiiä itekkään!? En vaan jostain kumman syystä ollu onnellinen sen kanssa. Yritin vaikka kuinka kauan keksiä että mikä siinä suhteessa mua niin kovasti mietitytti, ja sitten älysin... en vaan oo tottunu olemaan niin onnellinen kun olin Tomin kanssa. Aika paska juttu että tajusin sen vasta sen jälkeen kun jätin sen. Jos voisin kelata viikon taaksepäin, en jättäis sitä. Mutta en myöskään oo tarpeeks säälittävä kerjätäkseni sitä takasin. Ja musta tuntuu että se on jo päässyt musta yli (jos mussa nyt ylipäätään oli mitään yli pääsemistä)

Mulla on oikeesti ikävä sitä. Ja vaikka eron hetkellä sovittiin että voidaan olla vielä kavereita, musta tuntuu että se on mulle jotenkin katkera/vihanen jostain syystä. En tiiä johtuuko siitä että jätin sen, vai jostain ihan muusta. Kuitenkin - mulla on sitä ihan jumalaton ikävä ja tekisin ihan mitä vaan että se olis vieläkin osana mun elämää koska se on just sellanen unelmien poikaystävä, ja olisin pystyny kuvittelemaan meidät ikuisesti yhessä. Mulla meni ehkä vähän hermot siinä siihen että se oli niin jörö... tai siis semmonen ettei oikein osannu sanoo mitään. Kaikkein koviten mulla palo pinna ehkä sillon kun se näki mun itkevän mutta ei älynny tulla lohduttamaan ennen kun muut käski. Kyllä mä tavallaan ymmärrän.

Niin ja vaikka mulla on edelleen ikävä Tomin ja mun suhdetta, oon jo ehtiny iskee silmäni yhteen toiseen. Tuntuu niin tyhmltä taas kerran. Oon jotenkin varmaan viallinen. Ihan kun mulla ei olis mitään aivo toimintoja. Miten pystyn ihastumaan heti Tomin jälkeen johonkin sellaseen kundiin joka on ihan täydellinen vastakohta sille? Tomi oli niin ihana. Mutta niin on kyllä tää toinenkin. Tai no oikeestaan tarkemmin kun miettii niin ei ne niin erilaisia oo. Molemmat on komeita, mukavia, hauskoja, luotettavia ja omalla tavallaan miehekkäitä. Toinen on vaan sellasella miehekkäällä tavalla, kun toinen taas on "miehekäs" semmosella vähän teinipoikamaisella tavalla :D Onko se väärin jos alan seurustelemaan, vaikka tiiän että on olemassa se pienenpieni mahollisuus että saattaisin joskus haluta palata Tomin kanssa yhteen...?

Oot aika kovis jos jaksoit lukee. Arvostan (:

HATERS GONNA HATE

Joo on taas vierähtäny hetki tosta mun edellisestä postauksesta, mutta uskon että pääsette sen yli :'D Tosiaan perjantaina mulle tuli palkka ja koulun jälkeen juoksin suoraan Only:n ja ostin sieltä itelleni maailman ihanimman nahkatakin. Tää kyseinen takki on oikeesti just sellanen mistä oon aina uneksinu, ja oon tosi onnellinen ett' ostin sen. Tokihan se hinta vähän kirpas.
Tänään olin sitten keskustassa metsästämässä kenkiä. Kävin IHAN JOKA IKISESSÄ KENKÄKAUPASSA, mutta mulle ei kelvannu yhetkään kengät. Kaikissa oli jotain vikaa. Liian pitkät korot, liian lyhyet korot, liian pitkä varsi, liian avonaiset, liian massat, liian terävä kärki, liian pyöree kärki, liian kalliit yms. Huomenna uus yritys, mutta the ugly truth on se että mun on pakko saada kengät.
Illalla sitten käytiin Mikon kanssa elokuvissa kattomassa Nälkäpeli. Teitä kaikkia varmaan kiinnostaa ihan huimasti mun mielipide tästä kyseisestä huippuelokuvasta, mutta sanonpa nyt kuitenkin: SE OLI IHAN TÄYTTÄ PASKAA.
Saattaapi johtua kyllä siitä että mun odotukset oli ihan älyttömän korkeella koska sitä on hehkutettu niin paljon. En kuitenkaan tykänny yhtään.

Mä pystyn muuttaa paskaks kaiken mihin kosken

En oo nyt taas kirjotellu vähään aikaan. On tapahtunu ihan vitusti liikaa kaikkee mistä pitäis päästä kirjottamaan, joten tästä postauksesta tulee pitkä.

Tiistaina olin mun parhaankaverin synttärit ja se päätti viettää oikein kunnon Sweet Sixteenit ja joi ittensä sairaalaan. Olin siinä kun T soitti sille ambulanssin ja toivon ettei mun enään ikinä tarvii nähä mitään sellasta. Olin ihan hysteerinen. Mutta kukapa nyt ei ollu. Nukkumisestakaan ei oikein tullu mitään sinä yönä. Lähinnä itkin ja rukoilin että kaikki menis hyvin. Samana päivänä päätin miten toimin tän mun epämääräsen parisuhteen kanssa, ja tulin siihen tulokseen että tää ei toimi. Osittain siks että tää mun poikaystävä on osoittautunu aikamoisen paskaks ihmiseks (oon huomannu että se ei välitä musta paskaakaan) ja osittain siks että mulla on edelleen huono omatunto ja tuntuu että tykkään yhestä toisesta.


Oon joka päivä Tiistaista lähtien yrittäny keksiä jotain tekosyytä olla jättämättä sitä, mutta oikeesti en vaan enään jaksa tätä suhdetta.
Koko keskiviikko meni lähinnä hymyillessä, koska kuulin aamupäivällä koulussa että tää mun kyseinen paraskaveri on päässy pois sairaalasta. En oo varmaan koskaan ollu niin ilonen kun sillon kun kuulin että se on kunnossa. Kyseessä on nimittäin semmonen henkilö kuka ihan oikeesti saa mut hyvällä tuulelle vaikka miten paskassa tilanteessa olisin. Se on semmonen ihminen ketä ilman en vaan ihan oikeesti pystyis olemaan. Aina kun kuulen sen äänen, mun tekee mieli vaan hymyillä ja hyppiä.

Perjantaina oli tosi ihana päivä. Vaikka olikin perjantai 13. :D Päätin juhlia mun lauantaisia synttäreitä päivä etukäteen ja vietin sitten yhden mun tän hetkisen elämän ihanimmista illoista mulle rakkaiden ihmisten kanssa, ja vaikka iltaan mahtu myös muutama vitutus kohtaus ja jopa sellanen pikkuruinen itkukohtaus, mulla oli kivaa.



Lauantaina ei sitten tapahtunukkaan oikeestaan mitään kehuttavaa. Kaikki vähän kusas. Mutta jeee! onneksi olkoon minä!

TOO GOOD TO BE TRUE

Miten on mahollista että aina kun jään yksin, mua alkaa ahistamaan ihan saatanasti ja mun tekis mieli vaan kirkua? 

Miten voi oikeesti olla mahollista että oon näin pahasti kujalla. Mulla ei oo oikeesti hajuakaan mitä mun pitäis tehä. Välillä tuntuu että oon ihan oikeen ihmisen kanssa ja että en vois ikinä saaha ketään parempaa, mutta suurimmaks osaks ajasta tuntuu taas että tää ei vaan oo oikein ja etten mä oo onnellinen. Ja vaikka yritän miettiä että kumpi olis helpompaa: jättää se vai pysyä sen kanssa? SE EI JOHDA YHTÄÄN MIHINKÄÄN! Jos jättäisin sen, saattaisin katua sitä ihan helvetisti ja en voi koskaan olla varma saanko sitä enään ikinä takasin jos en nyt osaa pitää siitä kiinni. Ja jos taas pysyn sen kanssa, saatan rakastua siihen tosi pahasti ja sitten jossain vaiheessa kun se jättää mut, en välttämättä kestä sitä. Tiiättekö miltä tuntuu kun suutelee poikaystävän kanssa, ja tuntee syyllisyyttä (siitä keskiviikkosesta)? Tää saattaa johtua myös siitä että en yksinkertasesti vaan ansaitse olla sen kanssa. 

Se on liian hyvä. 

Ja mulla on liikaa ongelmia. 

EI TARVII LUKEE JOS EI JAKSA MUN ANGSTIA

JOS TEITÄ EI KIINNOSTA LUKEE MUN TUNTEENPURKAUKSISTA JA MUUTENKIN NIIN VITUN PASKOISTA PÄIVISTÄ, LOPETTAKAA LUKEMINEN SEN SIJAAN ETTÄ TUUTTE KOMMENTOIMAAN JOTAIN "voi vittu mitä angstia". KIITOS


En tiiä mitä kirjottaa... mulla on menny aika perseelleen nää viimeset kaks päivää. Keskiviikkona oli oikeestaan ihan kiva päivä, mutta... miten sen nyt sanois... tein vähän pahojani. Tän voi helposti käsittää väärin, joten yrittäkää pliis ymmärtää. Musta tuntuu jotenkin siltä että oisin pettäny mun poikaystävää,  mutta sitten taas toisaalta kun oon jutellu ihmisten kanssa siitä mitä tapahtu, sitä ei lasketa pettämiseks. Missä menee raja? Siis sen pettämis asian suhteen. Onko pettämistä jos unelmoi/ajattelee että jonkun toisen ja sun välillä tapahtuis jotain sulosta tai siis sillein... koska jos on niin oon maailman epäuskollisin ihminen! Olin ton asian takia ihan hajalla keskiviikkona, ja sit vielä kun pääsin kotia, iskä alko jauhamaan samaa vanhaa "ei sun tarvii mulle valehella, oon vaan huolissani susta" ja "anteeks kun oon niin huono isä"- paskaa, ja sitten mulla karkas mopo jälleen kerran taas käsistä. Tiiättekö miltä se tuntuu kun koko maailma tuntuu romahtavan ja ajattelee jo ihan tosissaan että ei enään jaksa tätä paskaa hetkeekään? Siltä musta tuntu. Oon onnellinen etten tehny mitään hätiköityä. Se olis ollu liian itsekkäästi tehty, koska after all tiiän että mulla on ympärilläni ihmisiä jotka välittää musta ja jotka ei välttämättä kestäis sitä jos menettäis mut, ja toisin päin. En kestäis jos menettäisin mulle rakkaat ihmiset vaan siks että oon liian heikko kestämään tätä kaikkee.

Eilen (torstaina) oli taas yks mun koko elämän tunteikkaimmista päivistä. Itkin aamulla bussissa ja olin ihan onneton koko aamupäivän. Ja asiaa ei auttanu yhtään se, että meidän koulun opettajat oli menny sanomaan terveydenhoitajalle että ne on huolissaan musta, koska mun selitys mun kädessä olevasta siteestä ei ollu menny ihan läpi. No, terveydenhoitaja sitten haki mut tunnilta ja rupes kyselemään miks ja millon olin tehny itelleni jotain niin kauheeta. Aluks mua vitutti ihan saatanasti se että ihmiset ketkä ei tiiä musta mitään, esittää että niitä kiinnostaa mun elämäntilanne millään tavalla, mutta sitten terveydenhoitaja päätti tirauttaa muutaman kyyneleen ja sano mulle että se näkee mussa erittäin paljon itteensä ja että se haluaa auttaa mua. Itkin sitten sielläkin. Jo toinen itku ensimmäisten 2 tunnin aikana heräämisen jälkeen. Siellä terveydenhoitajallakin aattelin että en jaksa enään yhtään ja että jos olisin ollu vähänkin sekavammassa olotilassa, en olis tässä enään.  Kolmannen kerran itkinkin suunnilleen heti sen jälkeen. Koulun jälkeen olin kuitenkin hennan kanssa ja puhuttiin näistä mun asioista sillein että sain ne hetkeks pois mielestäni. Loppu ilta suju suht koht hyvin, lukuun ottamatta muutamaa pikku vastoinkäymistä.

Edes sä et pysty särkemään mun sydäntä

Irtisanoin tänään itteni. Lupasin itelleni että yritän jaksaa vielä muutaman viikon, mutta koulussa älysin että en oikeesti enää vaan jaksa. Olin äikän tunnilla niin väsyny ja muutenkin ahistunu että pidättelin kyyneleitä ja toivoin vaan että päivä olis nopeesti ohi että pääsisin nukkumaan. Koulun jälkeen menin suoraan MediaPexille ja sanoin vaan että en oikeesti enään jaksa tehä töitä ja että mun numerot on laskenu koska oon käyttäny kaiken mun vapaa-ajan töihin ja ne sano että oon aina tervettullu takasin - sitten kun vaan jaksan.

Tänään oli oikeestaan ihan kiva päivä vaikka koulussa olinkin ihan ekstra väsynyt ja turhautunut. Älysin jälleen kerran miten ihania kavereita mulla on (kiitos Henna ja kumppanit) ja oon oikeesti niille koko mun olemassaoloni velkaa. Toivottavasti en ikinä menetä niitä. Niin ja henna, toivon että vaikka puran mun stressiä suhun, et kuitenkaan jätä mua koska se että huudan sulle tarkottaa vaan sitä että luotan ja välitän susta. Sillä kaikista rakkaimmille ihmisille on helppo huutaa, koska tietää että vaikka kuinka huutais niin ne tulee aina välittämään susta c: Huuda säkin mulle jookos?

Tilattiin muuten mulle just Glamourette nimiseltä nettisivulta uudet hiustenpidennykset. Marjo oli tilannu sieltä itelleen hiukset ja kun testasin niitä, meinasin pyörtyä. Ne oli niin uskomattoman ihanat että en oikeesti ois halunnu ottaa niitä päästäni. Ja hetken kinuamisen jälkeen iskä lupas tilata ne mulla (vähän niinku aikasena synttärilahjana)

Ei mulla pahemmin muuta just nyt ollutkaan. Hyvää alkanutta viikkoa kaikki mun ihanat (VITUN EPÄAKTIIVISET LEHMÄT!) lukijat c:


<3: Jartsu