Mä pystyn muuttaa paskaks kaiken mihin kosken

En oo nyt taas kirjotellu vähään aikaan. On tapahtunu ihan vitusti liikaa kaikkee mistä pitäis päästä kirjottamaan, joten tästä postauksesta tulee pitkä.

Tiistaina olin mun parhaankaverin synttärit ja se päätti viettää oikein kunnon Sweet Sixteenit ja joi ittensä sairaalaan. Olin siinä kun T soitti sille ambulanssin ja toivon ettei mun enään ikinä tarvii nähä mitään sellasta. Olin ihan hysteerinen. Mutta kukapa nyt ei ollu. Nukkumisestakaan ei oikein tullu mitään sinä yönä. Lähinnä itkin ja rukoilin että kaikki menis hyvin. Samana päivänä päätin miten toimin tän mun epämääräsen parisuhteen kanssa, ja tulin siihen tulokseen että tää ei toimi. Osittain siks että tää mun poikaystävä on osoittautunu aikamoisen paskaks ihmiseks (oon huomannu että se ei välitä musta paskaakaan) ja osittain siks että mulla on edelleen huono omatunto ja tuntuu että tykkään yhestä toisesta.


Oon joka päivä Tiistaista lähtien yrittäny keksiä jotain tekosyytä olla jättämättä sitä, mutta oikeesti en vaan enään jaksa tätä suhdetta.
Koko keskiviikko meni lähinnä hymyillessä, koska kuulin aamupäivällä koulussa että tää mun kyseinen paraskaveri on päässy pois sairaalasta. En oo varmaan koskaan ollu niin ilonen kun sillon kun kuulin että se on kunnossa. Kyseessä on nimittäin semmonen henkilö kuka ihan oikeesti saa mut hyvällä tuulelle vaikka miten paskassa tilanteessa olisin. Se on semmonen ihminen ketä ilman en vaan ihan oikeesti pystyis olemaan. Aina kun kuulen sen äänen, mun tekee mieli vaan hymyillä ja hyppiä.

Perjantaina oli tosi ihana päivä. Vaikka olikin perjantai 13. :D Päätin juhlia mun lauantaisia synttäreitä päivä etukäteen ja vietin sitten yhden mun tän hetkisen elämän ihanimmista illoista mulle rakkaiden ihmisten kanssa, ja vaikka iltaan mahtu myös muutama vitutus kohtaus ja jopa sellanen pikkuruinen itkukohtaus, mulla oli kivaa.



Lauantaina ei sitten tapahtunukkaan oikeestaan mitään kehuttavaa. Kaikki vähän kusas. Mutta jeee! onneksi olkoon minä!