Miten voi oikeesti olla mahollista että oon näin pahasti kujalla. Mulla ei oo oikeesti hajuakaan mitä mun pitäis tehä. Välillä tuntuu että oon ihan oikeen ihmisen kanssa ja että en vois ikinä saaha ketään parempaa, mutta suurimmaks osaks ajasta tuntuu taas että tää ei vaan oo oikein ja etten mä oo onnellinen. Ja vaikka yritän miettiä että kumpi olis helpompaa: jättää se vai pysyä sen kanssa? SE EI JOHDA YHTÄÄN MIHINKÄÄN! Jos jättäisin sen, saattaisin katua sitä ihan helvetisti ja en voi koskaan olla varma saanko sitä enään ikinä takasin jos en nyt osaa pitää siitä kiinni. Ja jos taas pysyn sen kanssa, saatan rakastua siihen tosi pahasti ja sitten jossain vaiheessa kun se jättää mut, en välttämättä kestä sitä. Tiiättekö miltä tuntuu kun suutelee poikaystävän kanssa, ja tuntee syyllisyyttä (siitä keskiviikkosesta)? Tää saattaa johtua myös siitä että en yksinkertasesti vaan ansaitse olla sen kanssa.
Se on liian hyvä.
Ja mulla on liikaa ongelmia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti