SIIDERIPISSIS

En oo päässy nyt vähään aikaan kirjottelemaan. anteeksi siitä. On taas ehtiny sattua ja tapahtua sen jälkeen kun viimeks kirjotin ton mun epämääräsen fanitus postauksen. Tiivistelen nyt taas vaihteeks pikkusen.

Kuluneen viikon aikana:

- Riideltiin Mikon kanssa jostain ihan turhista asioista ja pidettiin jopa kaks päivää mykkäkoulua - Pinja ja Antti meni kihloihin - meidän porukkaan tunkenu pissis on saanu mun veren kiehumaan ihan kiitettävän useesti - kävin mutsilla sunnuntaina - Iskä lopetti tupakoinnin ja on ollu (oli ainakin seuraavana iltana) ihan helvetin kitkunen ja suunnilleen räjähtämis pisteessä sunnuntaista lähtien - jäin kiinni muutamasta sidukasta -

Tossa oli kaikkein olennaisimmat jutut. Niin joo ja ollaan saatu nauttia ihanan kesäisestä ilmasta täällä Jyväskylässä viime viikosta lähtien (;

Haluaisin nyt vielä vähän paneutua tohon Pinjan ja Antin kihlautumiseen. Mun mielestä se on ihan äärettömän sulosta että ne on päättäny mennä kihloihin, mutta mun mielestä se on pikkuisen liian aikaista. Pinja on mua vuoden vanhempi (elikkä siis viisitoista) ja se on ollu Antin kanssa n. 5 kuukautta yhdessä. Ite en todellakaan vois kuvitella meneväni kihloihin niin nuorena. Toisaalta kun tuntisitte Pinjan ja Antin ja näkisitte ne yhessä, te ymmärtäisitte miksi tää on mun mielestä niin äärettömän suloista. Ne on ihan oikeesti toisilleen täydelliset ja ne on jotenkin niin uskomattoman loistavia esimerkkejä esim mulle (minä = en oo ikinä ollu rakastunut tai tiiä millaista on kun on täydellinen parisuhde ja tahtoo vaan olla oman kullan kainalossa ikuisesti), sillä jos tuo on sitä True Love- paskaa mistä ihmiset jauhaa, kelpaisi kyllä mullekkin.
Oon ihan varma että nyt jotkut vittumaiset anonyymit (ainiin, mullahan ei oo semmosia!!) tulee pätemään jotain että 15 vuotias on ihan liian nuori tommoseen ja ettei niin nuorena vielä tiiä yhtään mitä tekee - joojoojoo! Oon ihan täysin samaa mieltä siitä että 15 saattaa olla ehkä pikkusen liian nuori menemään kihloihin, mutta toisaalta se johtuu vaan siitä etten ymmärrä miltä tuntuu olla rakastunut. - eikä mun tarviikkaan ymmärtää.  Rakastuneena tekee hulluja/typeriä/absurdeja asioita (joo myönnän tää on joku repla jostain imelästä teini sarjasta)




Ja sitten voimme palata mun omaan sekavaan parisuhteeseen. kolme sanaa : Vittu mitä paskaa!
Okei noi kolme sanaa saa tän kuulostamaan varmaan aika kauheelta, mutta antakaas kun kerron. Meillä menee periaatteessa ihan hyvin. Se on just tosi ihana ja sulonen ja tiiän että se tykkää musta ihan hulluna, mutta mun mielestä tää ei tunnu oikealta. En maha sille oikein mitään. Se ei silti tarkota että meidän pitäis erota. Mikko on sen verran kultanen että nään ekaa kertaa elämässäni vaivaa jonkun pojan takia (siis parisuhde asioissa). This isn't working - so let's make it work! 

You don't want me no, you don't need me. Like i want you and like i need you

Vitutuksen multihuipentuma. Eilinen päivä meni kotona istuessa, eikä mulla ollu ees mitään hyvää syytä jäähä kotiin. Joskus neljän maissa (siihen aikaan kun mun koulu loppu), Minttu ja Hilu tuli käymään tossa Huhtasuolla ja säädettiin bussikorttien kanssa sillein että kaikki pääs keskustaan. Ollaan taktisia. Vaikka mulla oli tosi mahtava maanantai-ilta ihan loistavassa seurassa, onnistuin kusasemaan kaiken sillein että koko loppu illan/yön mulla oli sellanen "VOI VITTUSAATANA"-fiilis.
Tappelin mun 'kullan' kanssa jälleen kerran. Aina vaan siitä samasta asiasta. Se asia on niin järkyttävää kuultavaa etten viitti ees vihjata täällä julkisella internetsivustolla siihen. Tai no en tiiä, ei se periaatteessa oo ees mistään pahimmasta päästä, mutta mulle se on jotenkin tosi ylitsepääsemätön juttu. Ja kun tässä on vielä semmonen ongelma että se haluaa että en mieti koko asiaa, mutta aina kun nään sen tai kun se koskee mua, ajattelen vaan sitä yhtä ja samaa juttua. Perseestä tämmönen.

Kuuntelin eilen koko päivän Ramonesia ja The Doorsia + kaikkee muuta orgasmi-musiikkia jonka parissa en oo kerenny viettämään tarpeeks aikaa. (can i get pregnant from this?!) ja nyt en yksinkertasesti pysty lopettamaan. Fucking Morrison. En oo kuitenkaan yhtä fanaattinen ilmestyn kun monet muut (esim Tokio Hotel-, Justin Bieber- tai MCR-fanit) (Lainaan tässä nyt vähän the silly thingiä)


(male musicians) Human perfections 1#

Jim Morrison

Iggy Pop

Kurt Cobain

Freddie Mercury

Jimmy Page

Joey Ramone

EDDIE VAN HALEN

Are you seriously saying that GnR was not rock?

Eilen oli äitienpäivä, ja en ees nähny mun äitiä (tai edes mummoa vaikka se asuu tossa alle kilsan päässä). Traagista. Sen sijaan että olisin juonu mummolassa liian tujua kahvia ja syöny tylsiä keksejä, olin keskustassa. Aluks olin Hillin ja Jeren kanssa jollain randomilla katolla polttamassa mun historian koetta, ja sitten näin Nooraa ja juttelin sen kanssa siitä mun exästä. Oikeestaan aika tarpeetonta puhua siitä enää koska oon jo "onnellisessa" parisuhteessa Mikon kanssa. No mutta siis sain kuulla kaikkee sydäntäsärkevää kuten että Noora oli löytäny sen rappukäytävästä itkemästä ja että se oli ryypänny suruunsa. Aika ironista että jätin sen koska musta tuntu ettei se välittäny, ja nyt jälkeenpäin mulle selviää että se kummajainenhan suunnilleen rakasti mua. Tuli aika paska olo. I hate to say this, mutta jos voisin palata ajassa taaksepäin, en välttämättä olis jättäny sitä. Mutta sehän ei ole mahdollista, joten let's move on.

Sen jälkeen kun olin jutellu Nooran kanssa, lähin Suvin ja Sampan kanssa veturille. Matkalla löydettiin hylätty fillari. Olin jo unohtanu miten kesäseltä tuntuu kyytsätä toista. Istuttiin sitten siellä veturilla ehkä joku tunti ja juotiin Megistä (uuuu jeah!) 
Illemmalla pääsin Juhon prätkän kyytiin. En tajuu mutta kaikki moottoriajoneuvot on mun mielestä tosi kiehtovia ja voisin istua esim just Juhon kyydissä vaikka koko päivän. Toisaalta mua pelotti ihan saatanasti olla sen kyydissä kun se kokoajan nyki ja keuli kun hullu. Ehkä se on se adrenaliini. En tiiä. Mut oli tosi kiva päivä.

Hyvää äitienpäivää kaikille ihanille äideille (vaikka tuskin kukaan tän blogin lukija on äiti) (:

I don't care what they say it's our life

Noni. Sunnuntai, ja huomenna kouluun. Viikonloppu tuli ja meni. Mulla oli (jälleen kerran) tosi tapahtumarikas ja ihan älyttömän ihana viikonloppu, vaikka eilen tulikin pieniä mutkia matkaan. Perjantai meni Jeren, Suvin ja kumppaneiden kanssa keskustassa ja illalla mentiin Suville yöks. Oli tosi letkeetä. Lauantaina aikalailla samaa rataa, mut tulin kotiin yöks. En jotenkin jaksas yhtään kirjottaa. Koulu lähestyy loppuaan ja meillä ei oo enää kauheesti kokeita tai mitään muutakaan mihin pitäs kauheesti panostaa. Tottakai kaikki opettajat hokee aina että nyt on viimenen mahollisuus yrittää nostaa niitä numeroita, mutta ei tällä stressitasolla mitään numeroita nosteta. Pitäis varmaan näitten parin viimesen viikon aikana panostaa pikkusen enemmän tohon koulunkäyntiin. Jospa ne numerot siitä nousiskin. Ja mulle tekis muutenkin hyvää olla vähän aikaa ihan rauhassa ja keskittyä johonkin olennaiseen.

Tää lukuvuos on menny aika perseelleen mutta yritetään sitten ens vuonna uudelleen. En oikein jaksas stressata tästä kun tää ei oikeestaan vaikuta vielä mihinkään. Yritän kokoajan selitellä itelleni miks tää mun koulunkäynti on menny niin vituiks; koska mulla on masennus. Paskanmarjat se mikään selitys on! Tottakai kaikilla on välillä paska fiilis (mulla vaan useemmin) mutta kyllä pitäis osata jättää ne ongelmat koulun ulkopuolelle ja yrittää koulussa keskittyä vain ja ainoastaan onnistumiseen. Mun touhu on ollu vähän semmosta "who gives a shit"-touhua.

I wanna write "i miss you" on a rock and throw it at your face so you know how much it hurts to miss you

Joo... nyt ku katoin tota edellistä postausta, huomasin etten kirjottanu siihen oikeestaan mitään olennaista. Nyt teen tämöösen pikkusen info-boxin tästä kaikesta tapahtuneesta:

- Riitelin Hennan kanssa - Jani lähti Jämsänkoskelle kahdeks kuukaudeks - mulle valehdeltiin - Ronja lähti kuopioon - mulle valehdeltiin lisää - hajotin tavaroita - Mikko tuli Belgiasta - olin Peterin mopon kyydissä vaan koska halusin todistaa kaikille etten oo tossun alla - mulle valehdeltiin vielä lisää -

Siinä kaikkein olennaisimmat asiat mitkä 'unohin' kirjottaa. Ainiin joo ja mulle valehdeltiin vielä pikkusen (: Shit happens.

Eli siis kaks mun parasta kaveria on jossain jumalan seläntakana laitoksessa ja mulla ei oo hajuakaan millon nään niitä seuraavan kerran tai miten kestän olla niin kauan ilman niitä, ja mun kolmas paraskaveri puukottu mua pahemman kerran selkään? Miten tässä nyt näin kävi. Eniten mua ehkä kuitenkin surettaa se että Jani lähti sinne Jämsänkoskelle. En oikeesti tiiä yhtään miten pärjään ilman sitä ja sen absurdeja juttuja.
Oon Hennan kanssa ihan sovussa taas, mutta kyllähän se pikkusen kirpasee kun luottamus menee. Ei se toisaalta haittaa, koska joskus joittenkin asioiden on vaan annettava olla vaikka kuinka persettä kutittais (:

On ollu tosi ihanaa kun Mikko tuli takasin (: Mulla oli sitä ihan järjettömän kova ikävä, ja nyt kun se on viimeinkin täällä, on oikeestaan aika maagiset oltavat. Oon jotenkin tosi onnellinen Mikon kanssa. Se on oikeestaan ainoo kundi jonka kohalla aattelen ihan rehellisesti että vaikka voisin olla kenen kanssa vaan, olisin sen kanssa. Lukuun ottamatta Jim Morrisonia. Oikeestaan nyt kun mietin niin en usko että vaihtaisin Mikkoo ees siihen. Ne näyttää periaatteessa aika paljon samalta. Molemmilla sellaset pehmeen ruskeet Beatles-hiukset ja kaikkee. 

Vertailenko mä just mun maailman ihaninta poikaystävää Jim Morrisoniin?

Ainiin joo ja se lupas tulla viikonloppuna käymään meillä. Meidän iskä nimittäin pyyti sen saunomaan. 

I don't wanna close my eyes

Taas kerran on ollu ihan loistava viikonloppu. En tajua itekkään miten oon saanu loppujen lopuks niin tylsästä viikonlopusta yhen mun elämäni ikimuistosimmista. Perjantaina oltiin Jeren, Suvin ja Peterin kanssa keskustassa, mut lähinnä erillämme kaikista muista (meillä oli jotain omia säätöjä ollu ja siks piti pitää vähän matalaa profiilia) Kaikkia nauratti kokoajan ja oli ihan loistava fiilis kokoajan.

Kunnes, Mitja (mun isoveli) soitti mulle vihasena.
"Poliisit ettii sua ja sun kavereitas täällä! Mikä helvetti sua vaivaa, lopeta tuo pelleily!"
Itkin ihan hysteerisesti. En sen takia että se huuti mulle ja se olis tuntunu pahalta, vaan sen takia että se otti muhun yhteyttä koska oli huolissaan musta. Toisaalta mua kyllä vitutti, mutta lähinnä olin onnellisuuden huipulla.

Sen jälkeen jumitettiin jossain kuppasella linkkipysäkillä jossain jumalan selän takana, ja naurettiin kaikelle ihan tyhmälle. Suvi tuli meille yöks ja kävin illalla iskän kanssa erittäin avartavan keskustelun (Suvi ootti mun huoneessa 1,5 tuntia kun jauhoin paskaa faijan kanssa)
Aamulla lähettiin Suvin kanssa keskustan kautta niitten faijalle ja jumnitettiin siellä hetki. Katottiin Hysteria, ja se osoittautu odotettua paskemmaks leffaks ja jos olisin tienny miten laaduton se on, en olis tuhlannu mun kallisarvosta aikaa siihen.

Nyt on sunnuntai aamu, ja mikko odottaa keskustassa (: Tätä on odotettu!

She wants to be YOUR girl, not ONE OF YOUR girls

En oikein tiiä ees että miks rupesin kirjottamaan.
Olin tänään koulun jälkeen taas pari tuntia keskustassa ja suurimman osan ajasta olin Peterin kanssa kahestaan. Oli ihan sairaan kivaa, mutta toisaalta taas vähän vitutti kun olin koko ajan vähän varpaillani, koska tiiän että se mun poikaystävä on huolissaan mun ja Peterin välisestä "suhteesta". Mulla ei todellakaan oo minkään laisia tunteita Peteriä kohtaan, ja toivon että myös Mikko tietää sen.
Kyllä muakin toisaalta ärsyttäis jos mun poikaystävä pyöris jonkun toisen tytön kanssa (joka vielä olis tehny selväks että on kiinnostunu siitä) sillä välin kun olisin ulkomailla lomailemassa.
Mulla on hirvee ikävä Mikkoo, mutta sille nyt ei vaan voi mitään.

TURHAA AVAUTUMISTA JOTA EI TARVII LUKEE:

Vaikka oon tosi onnellinen siitä että oon löytäny jonkun yhtä ihanan kun Mikko, mua pelottaa ihan kauheesti että jos nyt satunkin sitten rakastumaan (mikä on hyvin epätodennäköistä... JA PASKAT, se on erittäin todennäköistä), se jättää mut. Tiiän että tää on niin turha pelko. Pitäs vaan olla miettimättä sitä mitä tulee tapahtumaan ja elää hetkessä, mutta se on paljon helpommin sanottu kun tehty. Ja varsinkin mulle. Oon just sellanen ihminen että toivon parasta, mutta pelkään pahinta. Joo terve, tän postauksen taso vaan laskee laskemistaan. :D