Jätetään tää uppoava laiva, yhä syvemmälle me upotaan aina.

Mun on pakko kirjottaa eilisestä. Hilu tuli meille yöks, ja en muista millon viimeks oisin saanu avauduttua toiselle ihmiselle samalla tavalla kun eilen Hilulle. Juteltiin ilta kymmenestä puol neljään kaikesta maan ja taivaan välillä, ja kun oltiin röökillä, kerroin sille sellasen asian mitä en oo IKINÄ ennen kertonu KENELLEKKÄÄN, ja vaikka oon aina ollu sitä mieltä, että: "puhuminen auttaa" on ihan vitunmoinen klisee, se oikeesti autto. Oon ikuisesti kiitollinen Hilulle siitä että se jakso kuunnella mua ja että se kerto mulle kaikkee mikä sai mut näkemään sen ihan uudessa valossa. Juteltiin mm. huumeista, ja yhestä meidän yhteisestä kaveripojasta joka on passivoitunu pilveen ja muihinkin lääkkeisiin. Eilen tajusin että miten vitusti kaveriporukka vaikuttaa siihen mihin suuntaan mun elämä on menossa, ja tällä hetkellä osaan jo ihan itekkin olla huolissani mun tilanteesta. Onneks Hilu tuli meille ja avas mun silmät tarpeeks ajoissa... 

<3 - Jarmo