Life should be that simple

Tää viikko on ollu aika positiivisella tavalla yllättävä. Vaikka tässä nyt onkin ollu kaikkee ihan ihme säätöö eräiden nimeltämainitsemattomien lissujen kanssa, oon aika ilonen että oon osannu pysyä positiivisena :D En oo esim itkeny kertaakaan, mikä on sinäänsä ihme kun itken yleensä ainakin pari kertaa viikossa. Eiku... tais mulla yhessä vaiheessa kyynel tirahtaa, mutta se johtu vaan siitä että mulla oli ikävä RONJAA.
Ehkä tää on merkki siitä että mun epävirallinen masennus ois jotenkin tauolla tai sitten se on päättäny jättää mut rauhaan kokonaan. Olin tosi ilonen keskiviikkona kun sain 9 mun terveystiedon kokeesta, vaikka veikkasin jotain kutosta. Ei tuntunu yhtään siltä että se ois menny hyvin. Iskäkin oli aika ilonen.
Eilen (perjantaina) Hilu kävi ekaa kertaa meidän uudessa asunnossa ja myöhemmin Henna tuli meille yöks. Hennan kanssa me sitten päätettiin mennä käymään Smarketissa, ja saatiin sitten poliisikyyti kotiin koska IHAN VAHINGOSSA tein "lievän petoksen". Kyse oli kuitenkin niin mitättömästä jutusta että poliisit lähinnä nauro sille vartijalle.
Kotona katottiin 'Pineaple express' ja en muista millon viimeks oisin nauranu niin paljon elokuvalle kun sille! Se oli yks parhaista komedioista mitä oon nähny.
Aika vitun ironista että just samalla kun kirjotan tätä tekstiä siitä miten en oo masentunu, muhun iskee kauhee masennuksen aalto... -.- Aloin vaan miettimään sitä miten pelkään menettäväni ronjan yhen rekkalesbon takia, koska se yrittää erottaa meitä ja ne on tuntenu toisensa tosi kauan ja tällein... Huomaan että Ronjalla on sitä ikävä, mutta pelkään että jos ne sopii niin Ronjan ja mun välit menee. Yritän nyt vaan olla hyvä ystävä ja olla Ronjan tukena, ihan sama sopiiko ne vai ei.
Nyt lopetan tän bloggaamisen kun tää taso taas romahtaa.